Harhautus

Kävelin kotiin. Tunsin, kuinka kättäni pitkin valui verta.
"Psst!" Joku kuiskasi takaani.
Käännyin ja puun takaa näkyi vain vaalea hiuspehko.
"Lucas?" Kuiskasin ja kumarruin eteenpäin.
Menin hitaasti puun luokse ja hän veti minut sen taakse.
"Sinun täytyy jättää Will." Lucas sanoi jäykästi ja katsoi suoraan silmiini.
"Ei! En ikinä jätä häntä!" Huusin ja menin kauemmas hänestä.
Lucas katsoi minuun kulmat kurtussa.
"En halua menettää kumpaakaan teistä." Huokaisin.
"Jess rakas, sinun pitää päättää puolesi. Et voi saada molempia." Lucas sanoi ja kääntyi hitaasti.
Hänen silmiensä väri muuttui punaiseksi ja se sai ihokarvani pystyyn, mutta tiesin ettei hän satuttaisi minua.
"Lucas, olet ihana ystävä. Mutta rakastan Will'iä. Ja sinun pitää hyväksyä se." Sanoin ja puristin käteni nyrkkiin.
"EI!" Hän sanoi, otti kovan otteen kädestäni ja panoi pakosti huulensa vasten omiani.
Kova karjunta kuului takaani ja sen loputtua murinaa. Tönäisin Lucasin pois ja katsoin taakseni.
"Will.." Kuiskasin melkein äänettä.
Lucas oli sekunissa Willin kimpussa.
"Lucas, lopeta!" Huusin, mutta se ei auttanut.
En ajatellut ollenkaan. Raivo otti minut valtaansa. Otin terävän kepin maasta ja vain tökkäsin sen kaikella voimalla johonkin. Lucas pysähtyi ja katsoi minuun. Katseeni jäi Will'iin, johon se keppi oli vahingossa osunut.
Polvistuin heti hänen viereensä ja vetäisin kepin pois.
"Will, sinun täytyy muuttua takaisin ihmiseksi." Sanoin hänelle.

Katsoin häntä suoraan tumman ruskeisiin silmiin. Ei kestänyt edes minuuttia ja hän makasi ihmismuodossa vierelläni. Will yritti hymyillä, kun näki minun hymyni. Autoin hänet ylös ja katsoin murhaavasti Lucasiin.
"Sinua en oleta näkeväni enää." Sanoin.

Kun pääsin vihdoin kotiin, siskoni oli olo-huoneessa. Katsoin vaatteitani, jotka olivat likaiset. Yritin olla hiljaa, etten kiinnittäisi mitään huomiota.
"Hei." Siskoni sanoi ja jämähdin patsaaksi.
"Ai hei." Vastasin konemaisesti.
"Se blondi kävi täällä. Kysyi missä olet. En osannut vastata." Siskoni sanoi ja kääntyi katsomaan minuun.
Hymyilin pienesti hänelle ja kohautin olkapäitäni.
"Will'in kanssa..." Vastasin.
Siskoni katsoi minua päästä varpaisiin ja nyökkäsi sitten.
"Niin minä vähän arvelinkin." Hän mumisi ja päästi minut ohittamaan hänet, kysymättä enempää.

Huoneessani istuin sängylle. Pidin tiukkaa otetta tyynystäni. Olin hiljaa ja katsoin ikkunaan. Odotin ja odotin..vilkaisin kelloon. Puoli viisi. Huokaisin ja menin makuulle. Kai nyt vielä pitäisi nukkua.
Syvä hengitys kuului takaani. Käännyin iloisesti ja näin Will'in hymyilevän. Hän istui viereeni ja otti kädestäni kiinni.
Hänen ilmeensä kuitenkin muuttui pian. Hänen ilmeensä oli miettivän ja kituvan väliltä.
"Jess kuule. Olet kokenut aivan liikaa pahaa. Vampyyri jahtaa sinua, kuin mielipuoli. Poikaystäväsi on ihmissusi. Se ei ole normaalia." Will sanoi ja vältteli katsomasta suoraan silmiini.
"Ei se minua haittaa, en halua normaalia elämää. Tämä on paljon jännittävämpää." Sanoin ja luikertelin hänen syliinsä.
"Jännittävää? Sinä olet melkein kuollut jo monia kertoja." Will sanoi ja näin hänellä jo pientä hymyä.
"Sinähän se Lucasin kanssa riitelet!" Vastasin ja tuuppasin häntä hellästi.
"Pakkohan sinusta on tapella, ei sinunlaista voi saada ilman." Will sanoi ja kurottui suutelemaan.
"Joskus mietin miten juuri minä sain sinut.." Kuiskasin ja painauduin aivan häneen kiinni.
"Olin niin varma, että Lucas vie." Will vastasi naurahtaen.
Tuli pitkä hiljaisuus. Vain minä ja Will.

Herätessäni tunsin hänen kätensä lantiollani. Vilkaisin häneen. Hän tuijotti vakavana kattoa. "Mitä mietit?" Kysyin ja hän hätkähti.
"Ai..heräsit jo." Hän sanoi ja otti kätensä pois.
Nyökkäsin ja nousin.
"Ei sinun ole pakko kertoa..." Sanoin puoliksi luokkaantuneena ja puoliksi kiusoittelevasti.
"Anteeksi. Mietin tässä vain, että mikä on Lucasin seuraava liike." Will mumisi.
Katsoin häneen toinen kulma kohollaan.
"Lucasin seuraava liike.." Toistin ja mietin mitä hän sillä meinasi tarkoittaa.
"Hän ei näytä luovuttavan koskaan." Will sanoi ja hymyili omahyväisesti.
Käännyin hänen päällensä ja suutelin häntä. Hän hymyili takaisin, mutta työnsi minut hellästi pois.
"Mikä on?" Kysyin ja istuin hänen viereensä.
Will katsoi ikkunasta ulos, ihan hiljaa.
"Mietit vieläkin Lucasia?" Kysyin varovasti ja ääneni rikkoutui Lucasin nimen kohdalla.
Hän nousi, antoi minulle suukon ja kiipesi ikkunasta alas.

En ollut pitkään aikaan kirjoittanut päiväkirjaan, joten päätin avata sen nyt. Muulloin joko Will olisi täällä tai minä siellä. Nyt oli juuri oikea hetki.

04.08.11
En tietoisesti tiedä mitä kirjoittaa. Kai se on itsestäänselvyys. Will alkoi tänään puhua jostain "lucasen seuraavasta liikkeestä", kuin hän tietäisi aina, mitä Lucas tekee seuraavaksi.  Se kirpaisi vähän. Jotenkin aina, kun kuulen nimen Lucas, vatsassa vääntää. Se on outoa. Ehkä Will on huomannut sen? Miksi Lucas tekee itsestään niin idiootin.. hän saa vain minut kiihtymään..Ehkä Lucas vain..on huomionkipeä! Sitä hän kyllä on.

Suljin päiväkirjani ja laitoin sen laatikkooni. Kännykkäni soi juuri sillä hetkellä.
"Jess?" Lucas kuiskasi pienellä äänellä.
"Niin?" Kysyin ja sydämeni alkoi hakata melkein rinnastani ulos.
"Tiedän, että vihaat minua. Mutta haluaisin sopia asiat. Lupaan, etten satuta ketään." Lucas sanoi.
Purin huultani, tiesin että hän käyttää taas sitä hänen "vampyyrihypnoosia".
"Kyllähän se käy." Vastasin, vaikka halusin sanoa kieltävän vastauksen.
"Minä voin tulla luoksesi." Lucas sanoi ja kuulin hänen äänestään, että hän hymyili.
"Älä suotta, minä tulen sinne." Sanoin ja löin luurin hänen korvaansa.

Hänen äänensä sai minut horjahtelemaan. Otin seinästä tukea ja hengitin vähän aikaa. Sitten katsoin vielä kerran ikkunaan ja suljin huoneeni oven. Käännyin ja kiljaisin. Lucas peitti suuni.
"Shh!" Hän sanoi ja nauroi.
Minua heikotti. Silmissäni sumeni. Hänen naurunsa oli niin ihanaa. Hän laski kätensä ja halasi minua.
"Lucas" Sain sanotuksi.
Hengitin todella epätasaisesti.
"Onko kaikki okei? Vaikutat...hiukan oudolta." Hän sanoi ja katsoi minuun silmät viiruina.
"Olen kunnossa." Vastasin ja yritin pysyä pystyssä.
"No hyvä, lähdetään." Hän sanoi ja otti minusta tiukasti kiinni.

Olimme jossain kalliolla. Lucas istui ison kiven päälle miettivä ilme kasvoillaan. Mietin hetken ja istuin hänen viereensä.
"Will oli puhunut jotain musta?" Lucas kysyi ja katsoi minuun.
Hänen punaiset silmänsä kiiluivat, kun hän katsoi minuun. Kurkkuuni nousi iso pala, sillä en tiennyt itsekkään mistä Will oli puhunut. Lucasin kauneus sai minut heikoksi. "Minä... en tosiaan tiedä mitä hän puhui, en ymmärtäny sanaakaan" sanoin ja katsoin anelevalla ilmeellä, ettei hän vain pakottaisi kertomaan sitä lausetta.
"Hhm, ymmärrän. Susien tapa lumota ihminen, kertoa paskaa" Lucas sanoi ja hymyili itsekseen.
"Ei se mitään semmoista, sen sentään ymmärsin" Sanoin.

Katsoin Lucasin kasvoja. Ne olivat niin täydelliset. Maa kaatui taas allani ja minua alkoi heikottamaan.
"En tosiaan tee hyvää sinulle, enhän?" Lucas kysyi ja otti minusta kiinni, etten kaatuisi.
"Pakko myöntää, ettet. Mutta eihän tämä minua haittaa" sanoin ja yritin työntää hänen käsiään pois.
"Älä nyt. Ei Will'iä voi haitata jos pidän käsiäni ympärilläsi" Lucas sanoi ja katsoi minuun toinen kulma kohollaan.
"Ei,ei. Ei sitä haittaa. Minä vain, että pysyn itsekkin pystyssä" Sanoin sen, mutta en itsekkään uskonut sitä.
Lucas nauroi ja katsoi eteenpäin. Yhtäkkiä hänen ilmeensä kireni.
"Mitä nyt?" kysyin.
Lucas käänsi katseensa nopeasti minuun.
"Minähän olen vampyyri" Lucas sanoi ja hymyili todella leveästi.
"Vasta nytkö sinä senkin tajusit?" kysyin hiukan varuillani.
"Ei, en suinkaan. Mietin vain mahdollisuuksia, mitä voimme tehdä" Lucas sanoi ja halasi minua.
Lucas oli kylmä, hyvin kylmä.

Irvistin. Hänen tuoksunsa oli huumaava. Lucasin kasvot oli vain parin millin päässä  omistani. Hän hymyili, hymyilin takaisin. Hän pussasi nopeasi huuliani ja nousi. "Minnekkäs herra aikoo minut viedä?" kysyin.
Lucas katsoi ympärilleen mietteliäänä.
"Jaa'a, onko sulla ideoita?" hän lopulta sanoi.
"Nojaa, on tuolla metsä.." sanoin ja katsoin taaksemme.
"Ei, ei sinne. Rannalle" Lucas sanoi ja katsoi minuun anovasti.
Hymyilin ja ojensin käteni häntä kohti. Kävelimme käsi kädessä alas kukkulalta.

Kävelimme rantaa pitkin pitkästi.
"Aurinko laskee. Onpas kaunista" Lucas sanoi ja kääntyi katsomaan merelle päin. "Niin" sanoin ja hengitin syvään.
Lucas hymyili ja katsoi minuun. Hän nappasi minut syliinsä ja halasi minua kovaa. Liiankin kovaa. Ähkäisin ja hän nauroi. Lopulta hän tiputti minut pois. Hän otti kädestäni kiinni. Suljin silmäni. Aurinko lämmitti viimeisillään säteillä kasvojani.
Lucas pudotti käteni. Annoin käden pudota kovaa. Lucas kutitti minua. Avasin silmäni ja nauroin. Yritin saada häntä lopettamaan, mutta se oli mahdotonta. Sitten hän nappasi minut taas syliinsä ja me molemmat kaaduimme hiekalle. Lucas oli allani. Katsoin häneen ja nauruni lakkasi. Lucas katsoi minuun oudosti, kuin hän kärsisi. Kumarruin lähemmäksi häntä. Hän laittoi kädet minun selkäni päälle ja rutisti minut päällensä.

Hymyilin ja katsoin Lucasin täydellisiä huulia. En voinut vastustaa kiusausta. Suutelin häntä. Niin nopeasti, kun se tapahtuikaan. Aluksi en edes tajunnut koko asiaa. Kun hän lopulta vastasi suudelmaani, en vaan voinut lopettaa. Lucas käänsi meidät. Nyt hän oli päälläni. Avasin silmäni ja hätkähdin. Lucasin suudelma oli liian intohimoinen. Hän ei päästänyt irti. Minun piti "heittää" hänet pois päältäni. Lucas katsoi minuun järkyttyneenä.
"Anteeksi.." puuskutin.
"Tämä ei ole oikein..." sanoin ja nostin jalat leukani alle.

Lucas henkäisi syvään ja konttasi viereeni. Hän istui viereeni ja tuijotti sivusta minua. Hän ei räpäyttänyt silmiänsä.
"Tiedän ilman sanomattakin, olen ruma" sanoin ja huokaisin. Lucas hymyili.
"Sinä olet kaunis. Kaunein tyttö, kenet olen ikinä nähnyt" Lucas sanoi ja halasi minua.
Hymyilin, koska kukaan, ei edes Will ollut sanonut niin.
"Mietit Will'iä eikö niin?" Hätkähdin.
Avasin suuni, enkä saanut sanaakaan suustani. Tiesikö hän todella mitä ajattelin?
"Siis, että mitä hän tästä meinaa" Lucas täydensi.
"No.. itseasiassa en." sanoin ja otin Lucasin kädestä kiinni.
"Kuitenkin.. koska en usko, että pääset helpolla. Ainakaan Will'in ilmeestä päätellen" Lucas sanoi ivallisesti.
Veri pakeni kehostani. Kroppani jähmettyi, kuin patsas.
"Nä-nä..." änkytin.
"Kyllä,kyllä"
"Idiootti! käytit minua vain hyväksesi!" huusin ja nousin nopeasti.
Lähdin juoksemaan tielle päin.
"Jess hei! en voi sille mitään, että hän seuraa! vannon etten tiennyt!" Lucas huusi perästäni, mutten välittänyt.

Pääsin tielle. Alkoi satamaan. Yritin etsiä puhelinta, mutten löytänyt sitä. Lähdin kävelemään tietä pitkin. Kyllä minä takaisin löytäisin. Päätin, etten katso taakseni. Auto tuli todella kovaa kohti minua. Pelkäsin, että jään alle, joten hyppäsin puoleksi ojaan. Auto pysätyi kohdallani. Ovi avautui. Ja Will'in vihaiset kasvot näkyivät.
"No tuletko?" Hän kysyi ja puristi rattia.
"Mutta..." Sanoin ja Will katsoi minuun murhaavalla katseella.
Huokaisin ja menin penkille ja vedin oven kiinni. Will kaasutti. Menimme varmaan 200 k/h. Yhtäkkiä näin hahmon edessämme. Tunnistin sen heti.
"Mitä sinä teet?!" Huusin ja katsoin Will'iä hätääntyneenä.
Will murisi ja hänen kätensä tärisivät.
"Älä hullu Lucasia tapa!" Huusin, muttei Will kuullut.
"Jos tapat hänet, tapat myös minut!" Huusin ja Will teki äkkijarrutuksen.
Pääni tärähti johonkin. Minua huimasi.
"haluan kotiin..." Sanoin ja silmissäni sumeni..