Tyhjin käsin

Kiersin pientä rinkiä Will'in talon pihassa. Mulkoilin mustaa limusiiniä. Pysähdyin ja käänsin suuntaa. Päässäni pyöri ja mahassa tuntui. Lopulta luovutin ja istuin kaatuneen puun rungolle. Tuijotin limusiiniä. Jos katse voisi tuhota, tuo olisi jo palasina taivaalla. Vilkaisin kelloa. Enään muutama minuutti. Hyppäsin pystyyn ja kävelin talon portaille. Kuulin jotain muminaa. Joku tuli. Menin portaat nopeasti alas ja näytin perus ilmettä. Will'in veli juoksi ovesta ulos. Hän huusi todella voimakkaita sanoja ja paiskasi oven vihaisesti kiinni. Hän katsoi minuun ja lähti sitten juoksemaan metsään. Joko saisin mennä sisään? Oliko tuo merkki vai kuuluiko se koko juttuun? Sitä en voisi jäädä miettimään.

Kurkistin ovesta sisään. Will istui sohvalla, hän tuijotti eteenpäin. Hän näytti patsaalta, elottomalta. Hienopukuinen mies käveli kädet taskussa ympyrää. Hän puhui jotain toista kieltä. Varmaan jotain heimokieltä. Nojasin eteenpäin. Will katsoi silmäkulmastaan ovelle. Hänen huulensa nyki. Hän ei voinut hymyillä. Hän katsoi taas eteen. Pukumies lopetti ja katsoi Will'iin. Will nyökkäsi. Will'in isää ei näkynyt. Pukumies katsoi Will'iin ja pudisti päätänsä. Sitten hän huusi jotain ja osoitti ikkunaan. Will'in kulmakarvat kurtistuivat. Hän sanoi hiljaa pari sanaa. Tuo mies oli täysin seko. Mitä pahaa muka Will on voinut tehdä? Ei hän ansaitse tuommoisia huutoja. Saisi hävetä. Purin huultani. Will katsoi taas minuun ja laski kasvonsa käsiinsä. Tiesin, että oli minun aika perääntyä.

Kävelin hitaasti pois Will'in talosta. Will'iä selvästikkin sattui. Hän oli tehnyt jotain väärin. En ollut enään itserakas. Hänen kuului tehdä tämä. Ottaa vastuu. Olihan hän jo aikuinen mies. Tai ainakin melkeen. Metsässä kuului kaukainen suden ulvonta ja puitten liikahtelua. Ehkä vampyyrin nopeista liikkumista. Minua se ei hätkähdyttänyt. Laitoin kädet rintani päälle ja menin maahan jalkojeni päälle istumaan. Laskin pääni alas.

Jokin tökki minua selkään. Ryhdistin selkäni ja käännyin katsomaan kuka. Iso ruskea susi oli takanani.

"Hei" sanoin ja nousin seisomaan.

Will'in veli.. en tosiaan olisi uskonut. Hän nyökkäsi. Varmaan tervehdys.

"Oletko vieläkin vihainen?" kysyin ja pyyhin kyyneleeni poskiltani.

Susi tuijotti hetken minuun, sitten maahan. Se pudisti päätänsä ja näin, kun se hymyili. "Joe kertoi kaiken, tiedän keitä he ovat. Mitä Will'ille käy. Varmaan minusta huomaakin sen. Haluaisin vain jutella hänelle. Mutta.. minun pitää nyt mennä. Heihei" sanoin ja käännyin.

Susi ulvahti. Käännyin vavahdellen.

"Mitä?" kysyin ja katsoin sitä silmiin.

Susi irvisti ja paljasti terävät hampaansa. Avasin suuni. Joku otti käsivarsistani kiinni. Tiukasti. Käännyin katsomaan taas eteeni. Joe seisoi ilmeettömänä edessäni.

"Puhuin vain hänen kanssaan. Ei hätää" sanoin ja yritin irrottaa hänen otettaan. Käännyin taas Will'in veljeen päin.

"Ei hän sinua satuta" sanoin. Susi katsoi minuun ja rauhoittui.

"Mennään vain. Olin juuri lähdössä" sanoin ja katsoin vielä kerran suteen.

Susi ulvahti taas, mutta nyt anovasti.

"Voisitko kertoa, mitä tämä tahtoo?" kysyin ja katsoin rauhattomasti Joea.

"Sinun jäävän. Hän ei voi muuttua, koska olen tässä" Joe sanoi kylmästi.

"No, miksi olet siinä? Haluan keskustella! Mene, ole kiltti" anelin Joeta.

Lopulta hän suostui lähtemään.

Käännyin takaisin suteen päin. Siinä kuitenkin seisoi Will'in veli, ihmisenä.

"Mitä hän kertoi?" hän kysyi ja laittoi kädet rinnalleen.

"Kaiken, mutta missä veljesi on nyt?" kysyin ja vilkuilin hänen ohitseen.

"Sisällä kai, en tiedä" hän vastasi ja huokaisi.

"Sinäkin menetät hänet, muista se." sanoin. Hänen silmänsä suureni.

"Että, mitä sanoit?" hän kysyi.

"Etkö muka luovu hänestä? Mutta hänestähän tulee ikuisesti lauman johtaja?" kysyin ja purin huultani.

Hän nauroi. Itse en nähnyt tässä mitään hauskaa.

"En minä joudu luopumaan hänestä. Olemme samaa laumaa. Hän vain siirtyi johtamaan. Mutta sinä menetät. Me joudumme muuttamaan pois tämän takia."hän sanoi ja vakavoitui.

"Totta.." kuiskasin.

Silmäni kostuivat ja halasin häntä. Hän säphähti ja muutui patsaaksi.

"En halua, että lähdette. Olette minulle tärkeämpiä. Olette minulle kaikki kaikessa" nyyhkytin hänen paitaansa.

Hän oli hetken hiljaa ja paijasi sitten hiuksiani.

"Kauanko on aikaa?" kysyin varovaisesti.

"Iltaan" hänen sanasa saivat sydämeni pysähtymään sekunninmurto-osaksi. Hengitykseni kiihtyi.

"I-i-iltaan?!" huusin ja menin askeleen taaksepäin.

"Lähdemme pois niin pian, kun on mahdollista" hän sanoi ja katsoi ohitseni.

"Mutta..." ehdin sanoa ja polveni petti alta.

Will'in veli ehti juuri ja juuri ottaa minut kiinni.

"Minun täytyy löytää Will" sanoin ja tempaisin ylös nopeasti.

Lähdin juoksemaan niin lujaa, kun pystyin. En enää katsonut taakseni, tiesin mitä minun pitäisi tehdä. En voinut estää häntä, joten tein sen minkä pystyin.

Talolla hidastin vauhtia ja kävelin ovelle. Katsoin ikkunasta sisään, tyhjää. Hän voisi olla metsässä. Talon takaa kuului puhetta ja päätin mennä sinne. Will'in isä tuli vastaan, mutta kiersin hänet enkä huomioinut häntä yhtään. Hänellä ei ollut nyt mitään tarkoitusta. Vähän matkan päästä näin Will'in. Hänellä oli musta t-paita ja hän näytti todella hyvältä. Rykäisin ja Will katsoi minuun. Hän empi vähän, mutta tuli sitten luokseni.

"Sinä siis lähdet illalla?" kysyin ja otin hänen kädestään kiinni.

"Niin" hän vastasi ja huokaisi.

"Minä silti odotan sinua, vaikka tiedän, ettet tule takaisin. Niin, kuin silloin kun minä olin poissa" sanoin ja halasin häntä kovaa.

"Mutta Jess rakas, sinä tiedät etten tule takaisin.." Will sanoi ja suuteli hiuksiani.

"Niin sinäkin luulit. Mikään ei ole mahdotonta" sanoin ja suutelin hänen kaulaansa. "Minä tiedän, tämä on väärä aika.. mutta. Haluan, että pidät tämän." Will sanoi ja antoi minulle kaulakorun.

"Se on äitini vanha. Ajattelin, että se sopisi silmiisi" Will sanoi ja laittoi sen kaulaani. "Kiitos. Varjelen sitä hengelläni" sanoin ja ihastelin korua.

"Sanoin, että Joe pitää sinusta huolta. Luotan kyllä sinuun, mutten häneen." Will sanoi ja puri huultaan.

"Voi Will rakas. Minä osaan kyllä pitää huolen itsestäni" sanoin ja väläytin hänelle hymyn.

Will hymyili takaisin ja otti kasvoni kämmeniinsä.

"Sinä olet minun elämäni. Rakastan sinua" Will sanoi ja pussasi nenänpäätäni.

"Minäkin sinua" sanoin ja halasin häntä vielä kerran.

Jostain kaukaa kuului ulvontaa.

"Aika lähteä" Will sanoi ja antoi vielä viimeisen suudelman.

Katsoin, kun Will muuttui sudeksi ja lähti juoksemaan metsään...........