Totuuksia ja valheita

Kävelin kouluun pää alhaalla. Toivoin todella, että Will ei uskaltaisi edes näyttää naamaansa.

"Hei Jess" joku sanoi hyvin iloisella ja innostuneella äänellä. Kohotin katseeni.

"Ai hei Joe" sanoin ja välttelin hänen katsettaan.

"Oletko aina ollut täällä?" kysyin ja katsoin ohi meneviä ihmisiä.

"Kyllä olen, etkö ole huomannut?" Joe kysyi ja näytti hyvin yllättyneeltä.

"Ei, en ole. Oletko nähnyt Will'iä?" kysyin.

Joe kohotti kulmiaan ja katsoi minuun, kuin takanani olisi ihmissusi.

"Pitäisikö minun tietää kuka hän on?" Joe kysyi ja nyrpisti nenäänsä.

Nauroin hänen ilmeelleensä.

"Se ... koira" sanoin ja yritin pidätellä nauruani.

Joe hymyili ja katsoi minuun samalla tavalla, miten Lucas oli katsonut minuun rannalla. Yhtäkkiä nauruni lakkasi ja kehoni jäykistyi. Joen ilme muuttui vakavaksi.

"Mikä on?" hän kysyi ja tuli lähemmäksi.

"Muistutit minua yhdestä asiasta.." kuiskasin ja tunsin, kuinka veri virtasi liian lujaa kehossani.

"hhmm?" Joe kysyi ja yritti saada minua katsomaan häntä silmiin.

"Olin kerran Lucasin kanssa rannalla.. ja meillä oli hauskaa. Sitten..suutelin häntä." sanoin ja katsoin miten Joe reagoi.

Joen ilme oli edelleen hyvin vakava. Hän ei sanonut mitään. Hän vain tuijotti minua. Kuin hän yrittäisi silmistäni saada selvää, oliko se hyvä vai huono asia. Joe avasi suunsa, mutta sulki sitten sen. Hän katsoi ympärilleen ja tuli sitten ihan lähelle minua.

"Sinä rakastit häntä." Joe sanoi ja käänsi päätänsä.

"Muttet koskaan tunnustanut sitä" Hän jatkoi.

"Tuo ei ole totta" sanoin ja pudistin rajusti päätäni. Joe katsoi silmiini.

"Se on totta. Et vain myönnä itsellesi sitä" Joe sanoi ja astui askeleen taaksepäin.

"Miksi muuten välitit hänestä niin paljon? Miksi muuten tulit aina niin heikoksi hänen läsnäollen?" Joe kysyi.

"Siihen on selvä syy. Hän oli hyvä ystäväni. Ja koska hän oli mitä oli. Itsekkin sanoit, että se on normaalia!" sanoin ja nostin päätäni loukkaantuneena.

Joe nauroi. Tai ainakin siltä se kuulosti. Joen olan takaa näin, kun Will ja se tyttö halasi. He tosiaan näyttivät parilta. Joe tuli lähemmäksi. Katsoin Joe'a silmiin ja hymyilin.

"Miksi sitten sinä olet niin kaunis, vaikket ole vampyyri?" Joe kysyi ja hymyili.

Nauroin hänen tyhmälleen vitsilleen.

"Mikäs tuo nyt oli?" kysyin ja leikin hänen takkinsa napeilla.

"Sinä olet kaunein tyttö, mitä olen ikinä nähnyt" hän sanoi.

Katsoin Joen kasvoja.

"Suutele minua" sanat vain tuli suustani. Enkä voinut enään perua niitä, sillä en haluaisi. Joe katsoi minuun epäilevä ilme kasvoillaan. Hän hymyili ja piti käsillään kasvoistani kiinni. Hän tuli lähelle milli milliltä. Tätä tekniikkaa herrasmiehet käyttävät. Hän ei ole varma, olenko tosissani ja siksi menee epävarmasti.

Hän oli jo sentin päässä huulistani. Hän näytti hyvin yllättyneeltä. Hymyilin ja työnsin huuleni hänen huulilleen. Hänen silmänsä suureni. Pakotin huuleni toimimaan. Hän ei kuitenkaan vastannut suudelmaani. Hän perääntyi ja katsoi minuun syyttävällä ilmeellä. "Jess, minä en tiedä mitä sanoa. Oletko noin heikko?" hän kysyi . Nyökkäsin.

"Anteeksi, minä vain.. en tiedä mikä minuun meni" sanoin ja halasin häntä kovaa.

Joe silitti hiuksiani.

"Sinä olet ehkä se, jota olen odottanut. Mutta Jess, minä en pysty hillitsemään itseäni." Joe sanoi. Vetäydyin pois.

"Minä en tiedä mitä sanoa. Mutta tunnen jonkunlaista vetoa sinuun." sanoin ja välttelin Joen katsetta.

Joe oli hiljaa. Hän katsoi minua hetken ja rentoutui sitten. "Myönsit siis" hän sanoi ja irvisti niin, että hänen hampaansa näkyi.

"Sinua kohtaan!" sanoin nopeasti ja halasin häntä uudelleen.

Painoin pääni hänen paitaansa.

"Anteeksi" mumisin. Joe nauroi ja halasi minua tiukkaan.

Kuulin raskaita askeleita Joen takaaa. Kurkkuuni nousi iso pala.

"Saanko puhua hänen kanssaan" tuttu matala ääni kysyi. Joen hampaat natisi.

"Kysy häneltä, älä minulta." Joe sanoi ja päästi otteensa valumaan.

Olisin toivonut, että Joe häätäisi hänet pois. Käännyin katsomaan Will'in tummia kasvoja. Will kääntyi ja oletti, että seuraisin perässä. Huokaisin ja lähdin seuraamaan häntä. Olimme kävelleet jo jonkin aikaa ja hän pysähtyi.

"Siis, minä kaverustun tytön kanssa ja sinä olet syyttämässä minua pettämisestä. Sitten seuraavana päivänä hyppäät toisen pojan syliin. Kuules, minusta sinä kohtelet meitä, kuin leluja. Ja kyllä, rakastan sinua yhä. Minähän vannoin sen. Mutta tuollaista en kestä! Olet vain hiton tekopyhä Jess." Will sanoi, kääntyi ja otti käsistäni kiinni.

En tiennyt mitä sanoa. Olin ihan hiljaa. Will katsoi minuun ja vetäisi minut syliinsä.

"Muistatko niitä sanoja, mitä sanoit minulle. Todellako unohdit ne kaikki? Me kuulumme yhteen, Jess." Will sanoi ja suuteli minua ennen, kuin ehdin vastata.

Vastasin suudelmaan, sillä Will'in puheissa oli järkeä. Will päästi otteensa ja katsoi minua silmiin.

"Olet siis samaa mieltä?" Will kysyi ja otti kasvoni kämmeniinsä.

Hänen kämmenensä oli todella isot ja pehmeät. Nyökkäsin. Will hymyili ja halasi minua. Halasin Will'iä takaisin ja kyynel putosi hänen hupparilleen.

"Mikä on?" Will kysyi ja vetäytyi irti.

Mutta taisteilin vastaan. Juuri nyt halusin vain ja ainoastaan halata häntä. Will ei ymmärtänyt elettäni.

"Onko kaikki hyvin? ja voisitko päästää irti?" Will kysyi ja yritti lujemmin päästä irti. Puristin koko voimallani häntä.

"Jessica, ihan oikeasti!" Will sanoi jo hiukan lujemmin.

"En halua, että itket" Se oli, kuin avainlause.

Sillä hetkellä Joe ilmestyi viereeni ja riuhtaisi minut irti. Katsoimme molemmat Joea.

"Ai, anteeksi. Keskeytinkö? Minä vain kuulin.." Joe alkoi nolona selittää.

"Olen kunnossa, kaikki hyvin.." sanoin ja kävelin takaisin Will'in luo.

Joe katsoi meihin hieman murtuneen näköisenä. Hän nyökkäsi ja lähti kävelemään poispäin.

"Will, en ollut surullinen. Minä vain ... tajusin, kuinka paljon sinua olen kaivannut" sanoin ja halasin häntä uudelleen.

Will oli hetken hiljaa. Hän siirtyi kauemmas. Päästin hänestä irti.

"Olet etäinen?" kysyin ja katsoin Will'iä silmät viiruina.

Will huokaisi hyvin dramaattisesti.

"Pussailit vampyyriä" Will sanoi ja näytti muka hyvin loukkaantuneelta.

"Pussailit noitaa..." sanoin ja tiesin, ettei minun olisi pitänyt sanoa sitä.

Will'in silmät suureni. Hän katsoi minuun vihaisena.

"Anteeksi. Tuo oli tarpeetonta" sanoin ja katsoin häntä anovalla ilmeellä.

"No todellakin oli!" Will sanoi ja halasi minua kovaa.

Koulun päätyttyä kävelin kotiin, yksin. En halunnut puhua kenenkään kanssa. Will oli koko päivän vain höpöttänyt, kuinka ihana muka olen. Tuommoista toistoa kukaan ei kestä. Mutta huomasin myös, että Joe tuijotti minua koko päivän. Ruokalassa Will oli vetänyt vitsejä koko ajan ja katsoin Joea ja hän hymyili minulle. Mutta oudointa oli se, että en kuullut mitään. Näin vain hänet. Kaikki äänet ympärilläni katosivat. Sitten heräsin siihen, kun Will ravisti minua. Miten outoa! En tiedä mikä hänessä on. Joe vain lumoaa minut pikkuhiljaa. Se ärsyttää minua.

"Hei, keskeytinkö?" tuttu ääni kysyi. Huokaisin ja nostin katseeni.

"Et, Joe" sanoin ja yritin kävellä hänen ohitseen.

"Taidan todella ärsyttää sinua" Joe sanoi ja hyppäsi eteeni.

"Jos vain lakkaisit seuraamasta minua, jooko" sanoin ja yritin pakosta työntää häntä kauemmas.

Joe katsoi minuun vakavalla ilmeellä. Hän laittoi kummatkin kätensä vyötärölleni. "Jessica.." Joe sanoi rauhoittavalla äänellä.

"Olitko tosissasi, kun sanoit että tunnet vetoa minuun?" Joe kysyi ja huomasin, että hänen punaiset silmänsä hehkuivat kipua.

"En tiedä,voisitko mennä" sanoin ja katsoin häntä vakavalla ilmeellä.

"Voi, kun voisinkin. Katsos, en voi olla ilman sinua enään. Se on vain mahdotonta. Sinussa on tietty asia, joka vetää minua puoleensa myös" Joe sanoi ja näytti hyvin anteeksi pyytävältä.

"Veri se on. Joten sinun on nyt parasta lähteä" sanoin ja katsoin, kun Joe näytti hampaansa.

Hän oli hyvin vihainen tai ainakin siltä näytti. En tiennyt mitä tehdä. Jos Joe innostuisi liikaa se olisi vain sekunneista kyse selviäisinkö vai enkö. Perutin pari askelta. Joe puhisi jo todella kovaa. Hänen katseensä terävöityi ja oli vain ajan kysymys pääsisinkö nopeasti pois.

"Älä ole noin itsekäs!" kuului huuto takaani.

Joe säpsähti ja meni askeleen kauemmas. Joku halasi minua takaa.

"Jess on ikuisesti ihminen." käännyin katsomaan puhujaa ja huokaisin.

"Juuri oikeaan aikaan, Will" kuiskasin ja halasin häntä.

"Minä rakastan häntä" Joe sanoi.

Yhtäkkiä hänen silmänsä suureni. Hän taisi itsekkin tajuta mitä sanoi.

"Joe, kiltti." Will anoi.

Mutta Joen katse kohdistui minuun jälleen.

"Sinä et ansaitse häntä...." Joe puhisi ja hänen hampaansa näkyivät taas.

Will otti tiukemman otteen minusta.

"Joe, mieti nyt. Voisit tappaa hänet millä sekunnilla tahansa!" Will sanoi ja otti askeleen eteenpäin.

Joe katsoi Will'iä ja sitten minua.

"Joe, katsos.." Will sanoi ja päästi minusta irti.

Hän meni vielä yhden askeleen Joea kohti. Joe meni puolustusaseentoon.

"Veljesikään ei olisi tätä halunnut" Will sanoi hyvin vakavalla äänellä.

En meinannut uskoa korviani. Oliko kenties joskus maininnut, että he ovat veljeksiä?

"Will.. mistä sinä?" kysyin ja Will kääntyi minuunpäin.

"Kyllä minä kaikki vampyyrit täällämain tunnen" Will sanoi ja hymyili.

"Et sitten kertonut minulle!" sanoin ja peräännyin askeleen.

"Jess.. katsos kun.." Will aloitti.

"Huomaatko, hän ei edes kerro kaikkea" Joe sanoi ja irvisti ivallisesti.

"Joe, älä rupea tähän. Tiedät mitä pystyn tekemään." Will sanoi ja hymyili hänelle takaisin.

Tiesin, että hän sanoi väärät sanat. Joen silmät suurenivat ja hän alkoi puhista jälleen. "Will... sinuna...." ehdin sanoa ja Joe hyökkäsi Will'in kimppuun.

"Sinä murhasti veljeni!" Joe huusi ja yritti kuristaa Will'iä.

"Joe lopeta!" huusin.

Olin jo kerran nähnyt, kun Will ja Lucas tappelivat ja se riitti minulle. Joe lopetti ja katsoi minuun.

"Joe rakas. Älä tee niin tyhmää virhettä, mitä Will teki" sanoin ja kävelin hitaasti heidän luokseen.

Joe nousi Will'in päältä hyvin vakava ilme kasvoillaan. Hän katsoi minuun jäätävällä katseella.

"Joe.." sanoin ja painoin toisen käteni hänen olkapäälleen.

Joe katsoi kättäni ja hän rauhottui. Joe nosti katseensa minuun. Nyökkäsin ja hän meni askeleen kauemmas. Katsoin maassa makaavaa Will'iä.

"Älä enään koskaan tee noin!" sanoin ja katsoin taas Joe'en päin.

Joella oli hyvin mietteliäs ilme kasvoilla ja hän katsoi taivaalle.

"Anteeksi" Will sanoi ja nousi ylös.

Tuijotin Joen kasvoja. Ne saivat jalkani tunnottomaksi.

"Jess?" Will kuiskasi ja alkoi vetää toista kättäni.

Jalkani eivät kuitenkaan liikkuneet. Seisoin, kuin patsas ja katsoin Joea. Yhtäkkiä hän kääntyi katsomaan minua. Hän huomasi reaktioni ja kurtisti otsaansa.

"Kaikki on okei" Joe sanoi ja katsoi minuun epäilevällä katseella.

"Ei ole" sanoin hyvin pienellä äänellä.

"Minäkin välitin suuresti hänestä. Jollei Will olisi minun sielunkumppani, jollen rakastaisi häntä... hän olisi jo kuolleena." sanoin ja Will päästi irti minusta.

Joe katsoi minuun silmät värähdelleen.

"Miksi et koskaan sanonut tuota hänelle?" Joe kysyi ja tuli aivan eteeni.

"Tiedät mitä hän olisi luullut. Rakastin häntä ystävänä." sanoin ja katsoin Joen ilmettä. Joe meni askeleen taaksepäin ja katsoi Will'iä.

"Minua et" Joe kuiskasi ja katosi metsään.

"Mitä tuo nyt oli olevinaan?!" kysyin syyttävästi ja käännyin katsomaan Will'iin.

Hän vain kohautti olkapäitään ja ojensi kätensä.

"Mennään ennen, kuin hän palaa" Will sanoi ja katsoi minuun lempeästi.

Tuo katse oli ärsyttävä. En voinut kieltäytyä. Tartuin hänen käteensä. Hänen kasvoilleen nousi iso hymy.

"Lupaa minulle. Et koskaan enään vahingoita Joea." kuiskasin ja puristin hänen kättään kovempaa.

"En lupaa mitään. Jos lupaan ja hän satuttaa sinua.... en voi puolustaa" Will sanoi ja vilkaisi minuun nopeasti.

"Olet oikeassa. Mutta lupaa, ette satuta tahallisesti. Siis ihan noin vain, niinkuin äsken" sanoin ja toivoin, että hän lupaisi.

"Miksi Joesta on tullut noin tärkeä sinulle?" Will kysyi ja pysähtyi.

Pysähdyin myös, mutten saanut sanaa suustani. Olin ihan hiljaa ja katsoin maahan.

"Sinä siis todella tunnet jotain häntä kohtaan" Will ähkäisi rikkoontuneella äänellä.

"Ei, en. Tai ainakaan niin paljoa, kuin sinua!" Sanoin ja halasin Will'iä.

Will oli ihan hiljaa.

"Et muuten ole nähnyt sitä noitaa vähään aikaan" kuiskasin.

Will säpsähti aihetta.

"Kyllä minä sitä eilen näin" Will sanoi hyvin käheällä äänellä.

"Mmm" mumisin hänen paitaansa.

Päästin irti ja kävelimme vähän matkaa.

"Haluan vain tietää yhden asian" sanoin ja pysähdyin.

"Mitä vain" Will sanoi ja katsoi minua silmiin.

"Miksi tapoit Lucasin?" kysyin hiukan varuillani.

"Mitä vain, muttei tuota.." Will kuiskasi.

"Tiedät, että kadun sitä suuresti. Jos olisin vain voinut vaikuttaa asiaan.." Will selitti ja näytti hyvin haavoittuneelta.

"Tarkoitatko, että sinä et tappanut häntä tahallesi?" kysyin ja laitoin kädet rinnalleni.

En uskonut alkuunkaan. Eihän ketään voi murhaan pakottaa.

"Tavallaan. Oli se toki oma päätökseni myös. Mutta Lucas oli vaaraksi meille.." Will ehti selittää.

"Mutta hän ei satuttaisi ketään!" huusin hänen päällensä.

"Totta, siinä se onkin. Ihmisiä tulee liikaa. Hän ei ollut tavallinen vampyyri. Meidät luotiin tappamaan niitä, jotka eivät tee niinkuin heidän on tarkoitus tehdä" Will sanoi ja laittoi kädet olkapäilleni.

"Älä jauha paskaa!" sanoin ja vääntäydyin irti.

"Olit vain vainoharhainen. Luulit, että valitsisin hänet sinun sijastasi." sanoin, vaikka tiesin että ne sanat sattuivat ennemmän kuin mitkään muut.

"Voi sekin olla totta. Olisitko sitten valinnut?" Will kysyi ja vältteli katsettani.

"En" sanoin sanaa painottaen. Will päästi kaikki ilmat kehostaan.

"Voi, kun voisin olla niin varma..." Will sanoi ja lähti kävelemään.

"Will! Minä rakastan sinua, vain sinua!" huusin hänen peräänsä.

En kuitenkaan pystynyt pitämään tunteenpurkausta sisälläni. Kyyneleet putosivat poskilleni.

"Mikset sinä usko.." nyyhkytin.

Sen sanottuani Will kääntyi ja katsoi minuun.

"Jessica rakas. Minä uskon sinuun, mutten uskonut häneen. Hänen silmänsä saavat sinun mielesi muuttumaan." Will sanoi ja juoksi luokseni.

"Et ymmärrä tunteitani. Mikään, ei edes hypnoosi saa niitä muuttumaan" sanoin ja itkin edelleen.

"Voi Jess.." Will sanoi ja halasi minua lujaa.