"Niin. Kiitä onneasi, etten tappanut sinua" Lucas sanoi ja mulkkasi Will'iä.
"Lucas!" huusin puoliääneen. Lucas hymyili ja katsoi ikkunaan päin.
"Nyt kun te kummatkin olette täällä.." aloitin.
Will suuteli kaulaani. Ja en saanut sanoja enään suusta.
"Will hei, säästä minut.." Lucas huomautti ja rykäisi isoon ääneen.
Will irvisti ja meni kauemmas minusta.
"Jatka toki" Will sanoi ja hyväili poskeani.
"Tuota... jos totta puhutaan... unohdin mitä minun piti sanoa" sanoin ja taisin hiukan punastua.
Kuulin askeleita rappusista. Käännyin katsomaan Lucasia, mutta hän oli jo poissa. Will puristi kättäni kovaa. En edes ollut huomannut, että hän piti kädestäni. Siskoni raotti ovea ja irvisti, kuin huoneeni olisi haissut pahalle.
"Sori, mutta sun vuoro tiskata" sisko sanoi ja lähti takaisin alas.
Huokaisin ja nousin. Katsoin Will'iä ja hänen kauniita silmiään. Hänen hymyä. Hänen ihanaa tummaa ihoaan. Käännyin ja avasin oven. Kuulin, että Will nousi myös. Kävelin portaat alas ja käännyin keittiöön. Otin astianpesuaineen esille. Will halasi minua takaa. Hypähdin, sillä en ollut kuullut, että hän olisi tullut taakseni.
"Anteeksi" hän sanoi ja suuteli kaulaani.
"Minun pitää nyt tiskata.." mumisin ja aloin hiomaan astioita.
Will huokaisi "Niin,niin" ja veti minua enemmän itseensä päin.
"Will...." sanoin ja yritin pestä lautasia kovempaa.
"Mmm" Will mumisi korvaani.
Will puraisi hellästi korvaani. Sitten pudotin astian. Will säikähti ja meni kauemmas. "Mikä se oli?" siskoni huusi olo-huoneesta.
"Öh..." sanoin ja kumarruin keräämään sirpaleita.
Tökkäsin Will'iä jalkaan ja hänkin kumartui ottamaan sirpaleita.
"Sinähän olet suudellut vampyyriä" Will sanoi pitkän hiljaisuuden jälkeen.
Kehoni jähmettyi. Puristin sirpaleita kädessäni. Kurkkuuni nousi iso pala. Will katsoi minuun, kuin odottaisi kyllä vastausta.
"M-m-m-iksi s-s-sinä t-t-uommoista" sain sanotuksi ja nousin seisomaan.
"Mm, mietin vain. Että miltä se maistui? Entä ne hampaat, etkö pelänny, että hän tappaa sinut?" Will kysyi.
Avasin roskalaatikon ja pudotin sirpaleet sinne.
"Voi paska" sanoin ja kurotin paperiin.
Olin puristanut nyrkkiä vähän liiankin kovaa. Kädessäni oli paljon pieniä haavoja. Will tuli viereeni. Hän käänsi kämmennillä kasvoni hänen kasvojaan vasten.
"Haluan vain tietää, olisitko ystävällinen ja keroisit?" Will sanoi ja antoi pusun otsaani.
"No,tuota, kun.. en minä sitä ajattele mitenkään.. tiedän, ettei hän minua satuta, ja kun suudelmat on onneksi niin lyhyitä, ettei siinä romaania ehdi mielessä tehdä" sanoin ja painauduin takaisin tiskejen pariin.
Silmäkulmasta näin Will'in purevan huultansa.
"Niin kai" Hän sanoi ja katosi taakseni.
Huokasin syvään ja käännyin katsomaan häntä. Hän katsoi pyötään otsa rypyssä. "Jos sinua.." aloitin.
"Ei,älä turhaan.." Will keskeytti.
Puuskahdin raivosta. Nyt hän sitten suuttui minulle. Itseppäs kysyi!
"Jaa" sanoin ja laitoin astiat kaappiin ja päästin veden viemäristä alas.
Käännyin ja lähdin ulko-ovea kohti. Will istui vieläkin, tai sitten hän hiippaili takanani. Huokaisin ja avasin oven. Säikähdin. Lucas seisoi virne kasvoillaan edessäni.
"Lucas, herranjumala!" huusin ja kuulin siskon nousevan sohvasta.
Työnsin nopeasi Lucasia kauemmas ja menin itsekkin ulos. Vetäsin oven kiinni. "Onko Will täällä vai näinkö väärin?" Lucas kysyi ja otti kädestäni kiinni.
Katsoin maahan.
"Kyllä sen pitäis olla" sanoin ja potkaisin maata.
Lucas huokaisi syvään ja nosti pääni.
"Onko ollut riitoja?" Lucas kysyi ja katsoi minua silmiin.
"Jess...?" Lucas kysyi ja näytti huolestuneelta.
"En minä tiedä, siis ei..ei tarkoitan.." sanoin ja yritin turhaan pysyä pystyssä.
"Mikä ihme sinulla on.. oletko syönyt?" Lucas kysyi ja otti minusta tiukan otteen. "Minä en tiedä, mutta aina kun näen sinut.. maa katoaa alta." sanoin ja minua puistatti edes sanoa se.
Näin,kun Lucas hymyili omahyväistä hymyään. Kuulin takaa hampaitten narskuntaa ja syvää hengitystä. Nielasin todella kuuluvasti ja ryhdistäydyin. Käännyin hitaasti ja vavahdellen. Will katsoi meitä todella vihaisesti. Hänen kämmenensä oli nyrkissä. Näin, kun hänen poskeaan pitkin valui kyynel.
"Sinä......lupasit.." Will sanoi ja murisi todella kovaa.
Katsoin äkkiä sisälle. Tiesin miten tässä käy. Siskoni oli keittiön ikkunassa. Hän pudisti päätään ja näytti todella pettyneeltä. Purin huultani ja näin, kun Will oli jo melkein muuttumassa. Lucas kiskaisi minut taakseen ja tuli hyökkäys aseentoon.
"Ei tässä idiootit!" huusin minkä jaksoin.
Mutta kumpikaan ei kuunnellut. Lopulta Will'in murina loppui ja hän rauhottui.
"En ole noin lapsellinen" Will sanoi ja käveli ohitsemme.
"Mitä tuo nyt oli olevinaan?" kysyin hengästyneenä.
Sydämeni löi ainakin sataa.
"Mm, hän luulee olevansa meistä se viisaampi." Lucas vastasi ja pudisti päätänsä.
"Ei, en minä sitä.." sanoin ja kävelin sisään.
Lucas tuli perässäni. Kun olin eteisessä käännyin puolittain.
"Hhm?" Lucas kysyi.
"Sinun on parasta mennä" sanoin ja käännyin takaisin.
"Odota!" Lucas sanoi ja kiskaisi minut ympäri.
Katsoin häntä silmiin. Hengitykseni kiihtyi.
"Älä suutu.." Lucas sanoi ja siveli poskeani.
"Saat kaiken tämän aikaan. Yrität vain eroa" sanoin ja yritin kääntyä, mutta lucas ei päästänyt minua.
"Onko sinulla pakkomielle?!" kysyin äreästi ja purin hampaitani niin, että narskui. Lucas oli ihan hiljaa. Hän halasi minua. Annoin hänen halata, koska miksi edes yrittäisin pois. Se olisi turhaa.
"Yritä ymmärtää.." Lucas kuiskasi korvaani ja meni kauemmas.
Katsoin häntä pää kallellaan. Lucas hymyili ja avasi oven. Ehdin vain avata suuni ja hän oli jo poissa.
Aamulla kävelin hitaasti rappusia alas. Olin ehkä ollut liian ankara eilen ja minulle jäi siitä paha maku suuhun. Kävelin robottimaisesti puhelimen luo. Näppäilin Lucasin numeron ja yritin niellä, että saisin edes jotain suustani. Puhelin hälytti ja hälytti. Ei vastausta. Laitoin puhelimen pois ja nappasin takkini naulakosta. Juoksin sateeseen.
Minulla ei ollut hajuakaan minne mennä. Mieleeni tuli miljoona eri paikkaa. Katsoin autoani. Hölkkäsin sen luo. Käynnistin auton ja puristin rattia. Päässäni jyskytti. Mitähän Lucassilla oli taas mielessä... entä Will? Painoin kaasua ja lähdin rajalle päin.
Aamulla kävelin hitaasti rappusia alas. Olin ehkä ollut liian ankara eilen ja minulle jäi siitä paha maku suuhun. Kävelin robottimaisesti puhelimen luo. Näppäilin Lucasin numeron ja yritin niellä, että saisin edes jotain suustani. Puhelin hälytti ja hälytti. Ei vastausta. Laitoin puhelimen pois ja nappasin takkini naulakosta. Juoksin sateeseen.
Minulla ei ollut hajuakaan minne mennä. Mieleeni tuli miljoona eri paikkaa. Katsoin autoani. Hölkkäsin sen luo. Käynnistin auton ja puristin rattia. Päässäni jyskytti. Mitähän Lucassilla oli taas mielessä... entä Will? Painoin kaasua ja lähdin rajalle päin.
Yritin vilkuilla näkyisikö pienintäkään jälkeä hänestä. Mieleeni palautui kaikki muistot Lucasista. Se ei voisi nyt kadota. Hänen on pakko tulla takaisin. En välittänyt Will'istä enään yhtään. Lucas oli nyt tärkein. Huomasin Lucasin auton. Tein äkkijarrutuksen. Juoksin autoa päin. Se oli tyhjä. Katsoin ympärilleni. Käteni tärisi. Sade piiskasi kasvojani.
"Lucas!" huusin minkä kurkustani pääsi.
Ei vastausta. Lähdin kömpimään alaspäin. Jyrkänne oli todella jyrkkä. Liukastuin monta kertaa, mutta ei pienet haavat minua haitanneet. Itkin ja otteeni petti. "Lucas!" sain huudettua itkuni keskeltä.
Istuin ja laitoin jalat leukani alle. En jaksaisi enään liikkua. Olin läpimärkä. En löytäny kumpaakaan. En tiennyt missä olin ja miten pääsisin pois. Toivoin, etten olisi koskaan lähtenytkään. Tai etten olisi ollut niin ilkeä hänelle.
Nousin hitaasti. Käteni vapisi ja jalkani olivat ihan verellä. Lähdin kävelemään alaspäin. Kuulin alhaalta ääntä. Katoin alas. Järkytyksestä otteeni lipesi. Putosin 3 metriä alaspäin. Hän makasi aivan hiljaa maassa. Kumarruin hänen viereensä. Hengitykseni kiihtyi. En nähnyt eteeni. Kyyneleet sokaisi minut. Ravistin häntä. "Herää idiootti, HERÄÄ!" huusin ja itkin.
Käteni meni nyrkkiin. Purin huulta ja katsoin ympärilleni.
"Tätäkö sinä halusit?! Riistää minulta hengen?!" Huusin ja tiesin heti, että Will oli tämän kaiken takana.
Etsin katseellani ihan mitä vain terävää.
"Älä huoli Lucas, tulen kanssasi..." kuiskasin ja halasin hänen ruumistaan.
Löysin terävän kepin.
"Katso nyt, katso mitä sait aikaan, tätä sinä halusit!" huusin ja otin tiukan otteen kivestä.
Laitoin käteni suoraksi ja silmäni kiinni. Olin valmis lyömään sen sydämeni läpi. Yhtäkkiä jokin otti kädestäni kiinni.
"Ei, en halua" tuttu lempeä ääni sanoi.
Avasin silmäni nopeasti ja näin Will'in kasvot edessäni.
"Irti, irti murhaaja!" huusin ja revin käteni irti.
Will meni kauemmas. Katsoin Lucasia ja sitten keppiä.
"Kerroin, että jos tapat hänet, tapat myös minut.." sanoin.
Will hengitti todella syvään. Katsoin häntä paheksuvasti.
"Muutu vain, ei se silti saa minun mieltäni muuttumaan." sanoin ja puristin keppiä kovempaa.
"Älä tee tätä minulle...." Will sanoi ja puri huultaan.
"Minkäs sille voin.. ainakaan ei sinua tarvi enään katsoa!" huusin ja löin kepin itseeni.
Säikähdin, sillä en ollut kuvitellut olevani niin vahva. Will avasi suunsa.
"EI!" hän huusi ja tuli minun luokseni. Hän halasi minua.
"Rakastan sinua, en halua, että menet....älä mene!" hän sanoi ja itki. "mi..nä..kin...si..nu..a..." sanoin ja silmäni menivät kiinni. Näin pelkkää mustaa..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti